Plaza

En harmikseni päässyt edes piipahtamaan viikonvaihteessa Helsingissä järjestettyyn kansainväliseen proosakonferenssiin, jossa kirjailijat ja tutkijat yrittivät yhdessä kurkottaa kohti (uudistuvan) proosakerronnan syövereihin. Onneksi Kritiikin uutisten blogissa on seikkaperäinen selostus seminaarista.

Kaikki menetetty informaatio ei harmita; ei esimerkiksi se, että vältyin kuulemasta, kuinka ”kartesiolaisen todellisuusperiaatteen myötä epäilys saa subjektin manifestoitumaan sosiaalisessa todellisuudessa”. (Sain yliopistossa keskivaikean subjektinmanifestoitumisallergian, jotka ei vieläkään osoita lieventymisen merkkejä.)

Fredric Jameson puhui postmodernista estetiikasta, jota ”leimaa taide-esineen haihtuminen. Nykytaiteen tunnuspiirre on installaatio. Emme tee maalauksia tai veistoksia, vaan tiloja.” Tämähän on arkea lyriikan puolella, runoteokset ovat irronneet paperilta. Proosan muuttumista tietokonepelin kaltaiseksi on sitäkin odoteltu – ja mitä kaikkea muuta proosan mahdollinen installoituminen sitten tuokaan tullessaan.

Kirjailija Tom McCarthy puhui hänkin vertauksin; hän puhui Orfeus-myytistä, signaalista, kuulemisesta. Kirjallisuuden voi kuulemma nähdä myös ”pulssina, koodina ja luuppina. Remix-kirjoittaminen läpäisee niin Shakespearen, Orfeuksen kuin Burroughsin tai Poundin.”

Lopetan referoinnin tähän, sillä huomaan että tämä pulssi, koodi tahi luuppi ei toimi: turha minun on referoida sitä, miten joku muu referoi sitä, miten joku korkeasti oppinut yrittää sanallistaa omaa estetiikkaansa. Joudumme turhan kauas ns. alkuperäisestä merkityksestä (jos semmoisesta puhuminen sallitaan).

Oli miten oli, on hyvä, että proosan poetiikasta puhutaan. Kirjallisen yhteisön on syytä pitää jatkuvasti silmiään auki uudenalaisuuden ja toisenlaisuuden varalta.

{ 5 kommenttia }

Vinossa

9.5.2012

Runoilija Tommi Parkko on tutkinut tilastoja ja löytänyt runojen palkitsemisesta vääryyden: luonnottoman suuri osa runopalkinnoista menee Helsingissä asuville isojen kustantamoiden kirjailijoille.

Parkko on laatinut aiheesta pitkän pääkirjoituksen Kiiltomatoon.

Vakiovastaus tällaisiin syytöksiin on se, että tietenkin helsinkiläisiä palkitaan eniten, sillä pääkaupungissa myös asuu eniten kirjailijoita. Samoin isojen kustantajien iso osuus palkinnoista on luonnollista, julkaisevathan ne enemmän kirjoja kuin pienet.

Tällä kertaa vakiovastaukset eivät välttämättä riitä, sillä Parkon tilastoaineiston perusteella voi aivan hyvin sanoa, että asiat ovat vinossa.

Alle 40-vuotiaille runoilijoille on annettu vuosina 1990-2012 neljäkymmentäneljä runopalkintoa; niistä kuusi meni Helsingin ulkopuolelle. Samana ajanjaksona annettiin 57 eri palkintoa jollekin tietylle runokirjalle; vain kuudesti palkittu oli jonkin muun kuin WSOY:n Otavan, Tammen tai Teoksen julkaisema kirja. (Huomattakoon, että runouden saralla neljä suurta kustantajaa ovat nimenomaan nuo; Teos on laadukkaan runolistansa ansiosta tässä yhteydessä pientä kokoaan suurempi.)

Tuntuisi uskottavalta, että Helsingin ja isojen kustantamoiden ulkopuolelta tulisi näitä lukemia enemmän palkitsemisen arvoisia runoilijoita. Toki on otettava huomioon, että monet helsinkiläisinä pidetyt ovat syntyisin jostain muualta – ja että suuret kustantajat ovat ainakin tähän asti olleet runoilijoidenkin silmissä varsin vetovoimaisia. Suuret ovat voineen niin sanotusti valita parhaat päältä, ja pienempien puoleen on käännytty vasta kakkos- tai kolmosvaihtoehtona. Mutta tämä lienee muuttumassa.

Muuten, palkitsemiseen liittyy sellainenkin ilmiö, että kerran tai pari palkittu on helppo palkita myöhemmin uudestaan. Palkinnon antaja voi olla jokseenkin varma, että tekee ”kunniallisen” ratkaisun myöntäessään prenikan aiemmin palkitulle kirjailijalle. Tästä syystä HS:n esikoispalkinnon merkitys on hyvin suuri – sen voittanut kirjailija tulee heti uransa alussa sertifioiduksi: ”tässä on palkintokelpoinen kirjailija.”

{ 8 kommenttia }

Mikä olisi vaihtoehto?

toukokuu 3, 2012

Guggenheim-museon kannattajat sanovat hankkeen kaatumista ”poliittiseksi”. Ihmettelen tätä: tietenkin sellainen päätös, joka on tehty kunnallisdemokratian koneistossa, on poliittinen. Mikä olisi vaihtoehto? Mutta tässä onkin kyse…

Lue koko merkintä →

Turhia huolia

huhtikuu 26, 2012

Eilen kahdessa eri tilaisuudessa vakuutettiin, että kirjallisen kulttuurin asiat ovat mitä parhaimmalla tolalla. Päivällä Aikakauslehtigaalassa (jossa Parnasson ulkoasua ei palkittu parhaana, vaikka ehdolla oltiinkin) Pekka…

Lue koko merkintä →

Mainostavia sanoja

huhtikuu 25, 2012

Yliopistolla pitämäni kritiikkikurssi päättyi jokin aika sitten. Viimeisenä teoksena arvioitiin Johanna Venhon toimittama Mitä essee tarkoittaa, joka sai nuorilta kriitikonaluilta erittäin suopean vastaanoton. Mutta ei…

Lue koko merkintä →

Yllättävä esseekiivaus

huhtikuu 10, 2012

Hyvä tavaton, on virinnyt vesilasia suurempi myrsky esseekirjoittamisen ympärille! Olin aikeissa referoida tähän mennessä tapahtunutta, mutta Aleksis Salusjärvi teki sen jo varsin pätevästi Kritiikin Uutisten…

Lue koko merkintä →

Holappa-numero

huhtikuu 5, 2012

Pääsiäinen on pelastettu, pyhinä voi lukea uutta Parnassoa. Kansijutussa tavataan 84-vuotias Pentti Holappa, jota ei enää juuri näe Helsingin katukuvassa, mutta joka seuraa tarkasti maailman…

Lue koko merkintä →

Parnasso 2/2012

huhtikuu 3, 2012

6 Alkusanat Pikku-uutisia kirja-alalta ja autoihin hurahtaneen Laten kysymykset. 10 Kirjailija harrastaa Pieni lukija Kaisa Neimala ihastelee, miten nokkelasti kirjailijat osaavat kertoa vapaa-aikansa viettämisestä. 12…

Lue koko merkintä →

Tiedän tietoni pienuuden

huhtikuu 2, 2012

Jacques Bonnet’n Kirjaston henget on haikea ja iloinen kirjamiehen kirja. Haikea siksi, että isojen kotikirjastojen aika on hiljakseen hiipumassa; ja iloinen siksi, että Bonnet’lla on…

Lue koko merkintä →

Mielenkiintoisessa seurassa

maaliskuu 28, 2012

Mitä yhteistä on Parnassolla, Skimbaajalla, Suomen Luonnolla ja Cosmopolitanilla? No se, että näiden lehtien taittajat ovat tehneet viime vuonna uudistuksen, jonka perusteella joku heistä valitaan…

Lue koko merkintä →

Tietämyksestä

maaliskuu 26, 2012

Luen Tommi Uschanovin kirjaa Suuri kaalihuijaus. Uschanov antaa hätkähdyttävää tietoa siitä, kuinka vähän ihmiset tietävät yhteiskunnallisista asioista. Äänestyspäätökset syntyvät aivan muista syistä kuin minkään sortin…

Lue koko merkintä →

Lehti kehkeytyy

maaliskuu 21, 2012

Vuoden kakkosnumero (ilm. 5.4.) on saamassa lopullisen muotonsa. Yksi pitkä arvostelu muuttui lyhyeksi, ja avautui tilaa kirjalliselle matkakertomukselle Vancouverista, jossa kuljetaan Alice Munron jalanjäljissä. Muiden…

Lue koko merkintä →

Niitä on paljon

maaliskuu 19, 2012

Kun ennen vanhaan vitsailtiin, että Suomi on kuin firma, puhuttiin ”Oy Suomi Ab:stä”. Ajat ovat muuttuneet. Nykyään Suomi on firma, ja jos siitä vielä vitsaillaan,…

Lue koko merkintä →

Kevätsiivous

maaliskuu 16, 2012

Kävin pitkästä aikaa läpi tuon sivupalkin blogilistan. Poistin ne blogit, jotka ovat vaienneet. Millä perusteella blogit on valittu? Miksi siinä ei ole kaikkia kirjallisuusblogeja? Väljästi…

Lue koko merkintä →

1928-2012

maaliskuu 14, 2012

En tiedä, kuinka monta Parnassoa alusta asti tilannutta henkilöä enää on, mutta ainakin heitä on nyt yksi vähemmän. Lassi Nummi on kuollut. Nummi kertoo tämän…

Lue koko merkintä →

Ilmaiseksi

maaliskuu 12, 2012

Kysymys tekijänoikeuksista on kummallinen. Miksi kaikki ovat asiasta niin varmoja? Yksien mielestä toiset ovat ahneita sikoja, ja toisten mielestä yhdet ovat ahneita sikoja. Ja sitten…

Lue koko merkintä →

Todennäköisesti puppua

maaliskuu 8, 2012

Oletteko kuulleet Betteridgen otsikkolaista? ”Betteridge’s Law of Headlines” menee näin: Jos otsikko päättyy kysymysmerkkiin, siihen voidaan vastata sanalla ei. Tämä ei ole tietenkään kieliopin kannalta…

Lue koko merkintä →

Tolkullinen yhteys

maaliskuu 2, 2012

Jos minulta kysyttäisiin, mitkä ovat hyvän kirjallisuuskriitikon ominaisuuksia, vastaisin että hyvä lukutaito, hyvä kirjoitustaito ja mahdollisimman laaja lukeneisuus. Kaksi ensin mainittua ovat helpommin saavutettavissa kuin…

Lue koko merkintä →

Jäähyväiset Bulevardille II

helmikuu 29, 2012

Jaahas. Tasan kymmenen kuukautta siihen meni: Bonnierin WSOY-ostosta kerrottiin 29.4.2011, ja silloin ounastelin tässä blogissa näin: “Yksi seikka harmittaa erityisen paljon. Olen saanut käsityksen, että…

Lue koko merkintä →

Ottaisitko mieluummin vähän vai paljon rahaa?

helmikuu 27, 2012

Sain tekijänoikeuskorvausta! Muinoin Yleisradiolle tekemiäni ohjelmia on lähetetty uusintana, ja Kopiostolta tupsahti tililleni siitä hyvästä 12 euroa ja 15 senttiä. Tämä herättää pari ajatusta tekijänoikeuskorvauksista….

Lue koko merkintä →

Mitä Steve sanoisi

helmikuu 25, 2012

Kaksi takavuosien vitsikkäintä maailmanparannusehdotusta olivat “verot valtion maksettaviksi” ja “Hesarin on perustettava itselleen kilpailija”. Nyt tuo jälkimmäinen idea on käynyt osittain toteen, kun HS.fi on…

Lue koko merkintä →

Esseistä sekä kielestä

helmikuu 22, 2012

Esseestä riittää puhetta. Maaliskuussa on Turussa Kirjan talossa tarjolla esseen kirjoittamisen viikonlopppukurssi Ville Hytösen ja Johanna Venhon johdolla. Menkää ihmeessä, jos kiinnostaa! Mutta nyt en…

Lue koko merkintä →

Hirveä hätä

helmikuu 16, 2012

“Alan ymmärtää, miksi päättäjiä sanotaan päättäjiksi: he nimenomaan päättävät, vailla riittävää tietoa, asiantuntijoista piittaamatta, seurauksista välittämättä”, kirjoittaa Parnasson avustaja ja ylioppilastutkintolautakunnan jäsen Lasse Koskela blogissaan….

Lue koko merkintä →

Itseään korjaavasti?

helmikuu 15, 2012

Uudessa Flow-lehdessä on artikkeli samasta aiheesta, josta kirjoitin viimeksi, siis tuhoisasta kritiikistä. Tällä kertaa näkökulma on kevyessä musiikissa. Haastateltava muusikko kertoo ensilevynsä Rumbassa saamasta täystyrmäyksestä…

Lue koko merkintä →