Päätoimittajan päiväkirja


08.02. - Mittaamisesta

Joku tuli maininneeksi tämän blogin kommenteissa uusimmasta numerostamme: "Pirun ruma kansi, luotaantyöntävä on liian kauniisti sanottu... Tällä kannella ei kyllä kauheasti myydä." Tämän jälkeen sain yksityistä sähköpostia, jossa sanottiin, että "minusta muuten ei lehden kansi ollut luotaantyöntävän ällöttävä, tajusin sen symboloivan persoonia, joista muita kuin kirjailijan ei haluttu näyttää surorana kasvokuvana."

Nämä kaksi palautetta kannattaa tuoda esiin siksi, että toinen ottaa kantaan (mm.) kannen myyvyyteen ja toinen sen sanottavaan. Ja näistä kahdesta tuo myyvyysargumentti on onneksi sellainen, jota Parnassossa ei tarvitse ajatella. Parnasso on lehti, jonka ei tarvitse (juuri lainkaan) miettiä sitä, kuinka houkuttelevalta se vaikuttaa heräteostajien mielestä. Irtonumeromyynti on tulonmuodostuksessamme sen verran marginaalista, että kansi voidaan suunnitella sisällöllisistä lähtökohdista.

Myyvyys on kuitenkin asia, joka askarruttaa kulttuurikirjoittajia(kin) yhä enemmän. Otanpa esimerkiksi vaikka lehden nimeltä Helsingin Sanomat, jossa on viime ajat käyty kiinnostavaa keskustelua museoiden, etenkin Kiasman, johtamisesta. Saska Saarikosksi nosti taannoisessa kolumnissaan esiin sen, minkä kaikki tietävät, mutta mistä lukijoita kannattaa toistuvasti muistuttaa: näennäinen väittely asia-argumentein on itse asiassa vallasta taistelevien kuppikuntien nokittelua.

Mutta sitten Saarikoski vetäisee maton omien jakojensa alta ottamalla argumentikseen Kiasman käivjämäärät. Hän on kertovinaan "totuuden" eri johtajien onnistumisesta sillä perusteella, kenen kaudella yleisömäärät ovat nousseet ja kenen laskeneet.

Mutta lippukassa ei kerro näyttelyn, esityksen, elokuvan onnistumisesta tahi epäonnistumisesta. Taidetta pitäisi arvioida aivan toisin keinoin. (Ja se on vaikeaa. Siitä lisää jonain toisena päivänä.)

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
1 kommentti

05.02. - Ajassa kiinni

Kari Hotakainen voitti Runeberg-palkinnon, ja sai mielihyvin voittaa. Ihmisen osa on yksi viime vuoden parhaita romaaneita, mm. siksi, että se onnistuu olemaan ajankohtainen yrittämättä väkisin olla ajankohtainen. Se ei ole ns. "aiheproosaa", se ei "käsittele jotakin teemaa", vaan se on sanataideluomus, jonka olennaisena juonteena on meidän aikaamme leimaava rahan logiikka ja mielikuvien markkinat.

On tullut suosituksi hokemaksi todeta, että meidän aikamme kirjallisuus ei käsittele meidän aikaamme. Se ei itse asiassa ole totta. Tavattoman monet romaanit saavat aiheita lööpeistä ja otsikoista, tai suorastaan luovat lööppejä ja otsikoita.Keskusteluohjelmien sohvat notkuvat kirjailijoita, jotka on pyydetty kommentoimaan ajankohtaisia asioita, joihin he ottavat kantaa uusimmassa kirjassaan.

Usein nämä romaanit ovat kuin fiktiivisiä kolumneja. Niillä on sanottavaa muutaman liuskan verran, ja ne tyhjenevät siihen, kun kirjailija istuu vartin sohvalla ja selittää teoksensa sisällön toisin sanoin.

Ja sitten on myös karihotakaisia, joiden romaanit eivät selity selittämällä.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
10 kommenttia

03.02. - Kuudeskymmenes vuosi käynnistyi

Parnasso 1/2010 tupsahti toimitukseen, huomenna se on toivottavasti myös kaikilla lukijoilla.

Kannessa on Maila Pylkkönen, sisäsivuilla Katja Seudun essee (alun perin väitöstilaisuuden lektio) Pylkkösestä roolirunoilijana. "Hänen roolirunoteostensa Arvo, Ilma ja Valta kokonaisuus on runoudessamme ainutlaatuinen ilmiö."

Sisällysluettelosta voi tarkastella tämän moniaalle haarovan numeron muuta sisältöä. Uutena elementtinä ovat alkupuolella Lauri Mäntylän kirjallisuusaiheiset kysymykset ja vastaukset. Oikeastaan kyseessä on pakinapalsta, joka on vain tehty visailupalstan näköiseksi.

Painojälki näyttää hyvältä. Suotta taisin pelätä, miten meille käy, kun siirrymme arkkipainosta rotaatiopainoon.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
22 kommenttia

01.02. - On jotenkin tietämätöntä

Kompastuin proosarunoon. Se menee näin:

"PAINAJAINEN (incubus, asthma nocturnum), unessa esiintyvä tuskallinen tila eli kauhun tunne, jossa hengitys tuntuu häiriintyneeltä ja rinta ahdistuneelta, ikäänkuin jokin raskas taakka rintaa puristaisi. Tilaa, joka kohta herättyä taas häviää, seuraa tav. erikoiset unennäöt, jotka sille luovat oman kauhistavan leimansa. On jotenkin tietämätöntä, mikä tällaisen tilan oikeastaan synnyttää. Joskus voinee siihen olla syynä epämukava ruumiinasento, joka tavalla tahi toisella häiritsee hengityksen vapaata suoriutumista nukkuessa."

(Tietosanakirja-yhtiön 1908-1920 julkaisemasta tietosanakirjasta, siteerannut Anja Portin teoksessaan Uni.)

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
7 kommenttia

27.01. - Hyvin kuuluu menevän

Kirja-ala kertoo selvinneensä päättyneestä lamavuodesta erittäin pienellä myynnin notkahduksella. Eikä tämä notkahdus johdu niinkään lamasta kuin isommasta ilmiöstä - hakuteosten ja sanakirjojen tarpeen pysyvästä pienenemisestä. Kaunokirjallisuuden myynti lisääntyi vähän, pokkarien paljon. Sähkökirjan läpimurtoon Suomen markkinoille valmistaudutaan. Tiedotustilaisuudessa tarjoiltu madesoppa oli erinomaista.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
7 kommenttia

26.01. - Dead line ja inspiraatio

Lehden valmistuttua on hetkinen aikaa tehdä jotain muuta. Niinpä menen iltapäivällä - vihdoinkin - Picasso-näyttelyyn. Toivottavasti sinne pääsee jonottamatta.

Näin käy niin usein. Aikaa jonkin asian hoitamiseen tuntuu olevan ensin rajattomasti, sitten runsaasti ja lopulta riittävästi, mutta sittenkin se jää aivan viime tippaan. Jos ei määräaika lähestyisi, Picasso saisi odottaa vieläkin.

Tässä voi nähdä analogian kirjoittamiseen, maalaamiseen, säveltämiseen. Kuinka paljon henkisen työn hedelmiä jää syntymättä siksi, ettei ole ulkoista pakkoa? (Tiedän joidenkuiden ajattelevan, että vain sisäsestä pakosta syntyneilllä teoksilla on arvoa ja kestävyyttä. Tiedän senkin, että he ovat väärässä.)

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
12 kommenttia

25.01. - Uuden kynnyksellä

Vuoden ensimmäinen Parnasso menee painoon huomenna. Tekeillä on harvinaisen monipuolinen numero, sisältö pyrkii, viittailee, luikertelee moniin suuntiin. Tämä on siis täydellinen vastakohta uusimmalle Nuorelle Voimalle, joka keskittyy rohkeasti yhteen ainoaan kirjailijaan, Susan Sontagiin. (Nuoren Voiman veto on paitsi rohkea, myös onnistunut. Suosittelen tutustumaan.)

Olemme taas (toimituksen vaikuttamatta asiaan mitenkään) vaihtaneet painotaloa, Parnasson painaa nyt kouvolalainen Scanweb. Jännittävää: prosessissa, jossa teksti kulkee kirjoittajalta toimituksen ja sivunvalmistuksen kautta painoon, on aika monta käännettä. Ja jokaisessa käänteessä voi mennä jotain pieleen... Uuden painon myötä menee uusiksi myös paperi sekä koko painotekniikka (siirrytään arkkipainosta rotaatiopainoon). Uteliaana odotan, minkä näköisen lehden posti tuo ensi viikolla.

Niin, ja siitä monipuolisesta sisällöstä vois jo tässä vaiheessa lausua jotain. Flaubertin, Dostojevskin ja Maila Pylkkösen olen jo maininnut, mainittakoon nyt vielä ruotsin kieli Suomessa (josta Mårten Westö kirjoittaa), meänkieli pohjoisessa (Maria Peura kirjoittaa siitä) sekä Julius Caesar, jota Jaakko Anhava luonnehtii historian suurimmaksi kuplaksi.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
7 kommenttia

21.01. - Puolustuksen puheenvuoro

Otava ja WSOY, nuo kustannusmaailman kissa ja koira, ovat viime aikoina hakeutuneet – ainakin historiateoksissaan – puolen vuosisadan takaisiin asetelmiin: ensin tuli WSOY:ltä Panu Rajalan massiivinen Mika Waltari –kirja, sitten modernistit ja heidän perillisensä kokoontuivat Otavalle juhlistamaan Mauno Saaren Paavo Haavikko –kirjaa, ja tänään oli vuorossa WSOY, jonka suojissa julkistettiin johtavaksi antimoderniksi julistetun V.A. Koskenniemen elämäkerta.

(Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni ja mainitsen, että vuoden kuluttua ovat vuorossa jälleen Otava ja modernistit, kun Matti Suurpään tekeillä oleva Parnasso-historiikki valmistuu.)

Koskenniemi-kirjaansa vuosikymmenen verran valmistellut Martti Häikiö ylisti tilaisuudessa tutkimuskohdettaan, joka säilyi hänen mukaansa ”loppuun saakka tuoreena ja terävänä kirjailijana ja poleemikkona”. Häikiö korosti, että hän ei ole halunnut kirjoittaa puolustuspuhetta. Puolustajana hän kuitenkin esiintyi, mikä ei ole ihme: Koskenniemi ”tiedetään” yli-innokkaaksi Saksan ystäväksi, ylipatrioottiseksi oikeistorunoilijaksi, kavalaksi kulissientakaiseksi vehkeilijäksi; näiden tiukassa istuvien leimojen kyseenalaistaminen näyttää väistämättä puolustelulta.

Kysymykseen Koskenniemen vallankäytön keinoista Häikiö vakuutteli, että ne kestävät kyllä päivänvalon. ”Koskenniemen rooli vallankäyttäjänä pieneni koko ajan tutkimuksen edetessä”, hän sanoi ja totesi, että aikalaisista ainakin kustannuspäällikkö Martti Haavio, isoja rahastoja hallinnoinut L. A Puntila ja monella pallilla samanaikaisesti istunut Tuomas Anhava käyttivät kirjallisessa elämässä paljon enemmän valtaa kuin Koskenniemi.

Tämä ei taatusti jää tähän, Koskenniemen ympärillä tullaan varmasti käymään vilkasta ja toivottavasti myös monipuolista keskustelua. Sitä ryydittämään Parnasso julkaisee jo nyt verkossa Lasse Koskelan arvion Häikiön kirjasta. (Koskelan arvostelu tulee julki painetussa muodossa ensi kuussa, vuoden ykkösnumerossa).

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
39 kommenttia

18.01. - Mitä kritiikki ei ole?

Alan huomenna vetää kirjallisuuskritiikin kirjoittamisen kurssia Helsingin yliopistossa. Se on käytännön kurssi, mutta aluksi pidän pienen luennon. Ajattelin kierrättää vanhaa ideaani ja luennoida aiheesta mitä kritiikki ei ole. Se nimittäin ei ole

- mielipidekirjoitus
- tieteellinen artikkeli
- essee
- mainos
- henkilökuva
- pakina
- tuoteseloste

Kritiikki ei ole mitään noista, mutta sillä on piirteitä jokaisesta.

Lisäksi ajattelin puhua kontekstiin asettamisen tärkeydestä, siitä, että arvostelun alainen teos on asetettava jollain tavalla yhteyteen maailman kanssa. Mahdollisia konteksteja on, laajenevasti, paljon: saman tekijän muu tuotanto, saman ajan tai saman lajin muut kirjat, saman maan kirjallisuushistoria, muut taiteet, ympäröivä yhteiskunta, maailmanhistoria, univesrumi. Muutamia mainitakseni.

Hyvä keskustelunaihe on myös se, kuinka paljon arvostelussa kannattaa mainita mieleen juolahtavia taiteilijanimiä. Nyrkkisääntönä sanoisin, että mieluummin vähemmän kuin enemmän. Ja niiden vertailukohtien sopisi olla tunnetumpia kuin se, jota ollaan esittelemässä.

Itse asiassa tuntuu aika mukavalta matkata varhain huomenna yliopistolle. Viidentoista viime vuoden aikana olen pistäytynyt siellä vain aivan satunnaisesti.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
35 kommenttia

12.01. - Vierailijoita

James Ellroy kuuluu tulevan Suomeen helmikuussa. Hänellä näyttäisi olevan älymystön(kin) keskuudessa innokas ihailijajoukko, joka lienee tapauksesta mielissään.

Olen miettinyt Parnasson roolia näiden Suomen-vierailuiden yhteydessä. Kun aloitin päätoimittajana, tein tai teetin vieraista joitakin haastatteluja, mm. Bret Easton Ellisistä(2005). Péter Nádasia kävin haastattelemassa Unkarissa ennakkoon, kun hän vieraili täällä syksyllä 2006.

Nykyisin huomaan olevani nihkeämpi. On alkanut tuntua siltä, että Parnasson olisi hyvä miettiä oma agendansa muulla perusteella kuin sillä, keitä kustantajat tuovat vierailulle. Toisaalta, onhan meidän hyvä olla mukana siinä mitä tapahtuu, ja vierailukin on tapahtuma, ainakin joillain kriteereillä.

James Ellroy on jo noteerattu Parnassossa laajalla arvostelulla ynnä vielä laajemmalla esseellä, eli tämä visiitti saa ainakin jäädä sanomalehtien raportoitavaksi.

Jarmo Papinniemi. (Pysyvä linkki merkintään)
7 kommenttia