Päätoimittajan päiväkirja

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus

01.07. - Auttamisen motiiveista

Olen joutunut lukemaan muuatta työtehtävää varten ruotsalaisen Leif G. W. Perssonin dekkareita. Niissä on ihan liikaa lörpöttelyä poliisien yksityisasioista ja kerronta on turhan toisteista, mutta on Perssonilla viihdyttäväkin puolensa. Ruotsin (poliisi)viranomaisiin kohdistuva satiiri on terävää ja vaikuttaa varsin asiantuntevalta.

Lisäksi on hupaisaa huomata, että Persson näkee ruotsalaisten vapaaehtoisten roolin Suomen talvisodassa perin erilaisena kuin me olemme oppineet näkemään. Tarinoissa esiintyy tuolloin tällöin äärioikeistolaisia ja natsimielisiä höyrypäitä, ja kaikkia heitä yhdistää vapaaehtoisuus talvisodassa (siis sitä ikäpolvea, joka ennätti sotaan). Perssonin näkökulmasta heidän motiivinsa oli päästä teurastamaan kommareita, vaikka me olemme ajatelleet että vapaaehtoiset olivat kilttejä isojaveljiä, jotka tulivat auttamaan kun meitä kiusattiin.

Kenties totuus on jossain tuolla välillä. Ja kenties eri vapaaehtosilla oli erilaisia motiiveja.

Jarmo Papinniemi.(Pysyvä linkki merkintään.)

Kommentit

Tapsa P kirjoitti (01.07., klo 13.10.):

Voihan olla, että Perssonin mielipiteeseen vapaaehtoisista on vaikuttanut 60 vuotta jatkunut neukkulähtöinen aivopesu?

Kaikkien Hyviä Voittajia vastaan taistelleiden täytyi olla höyrähtäneitä natseja. Mot.

Toisaalta jos joku hyökkäisi nyt Ruotsin kimppuun, niin tuskinpa meiltäkään sinne vapaaehtoisiksi apuun lähtisivät sivarit ja kaiken karvaiset kansalaisaktivistit.

Leijonariipusta kantavat nuoret miehet sinne ensimmäisinä menisivät. Siinä mielessä Persson tietysti osuu oikeaan.

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (01.07., klo 13.44.):

Puolustaisivatko nämä leijonariipusta kantavat nuoret miehet Ruotsia vai olisivatko he hyökkäämässä sinne?

Vesa kirjoitti (01.07., klo 14.57.):

Riippuu varmasti vähän kaveripiireistä, kaman saatavuudesta ja siitä, millaisia tykkejä missäkin leirissä jaettaisiin. Kyllä sodassa jylläävät samat välineurheilun lait, joiden mukaan mennään muuallakin.

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (01.07., klo 17.15.):

Todellinen sotamies on siis se, joka itkee iltaisin, koska komentaja ei anna hänelle atomipommia käyttöönsä?

Vesa kirjoitti (01.07., klo 18.23.):

Just niin. Aina kun tilaisuus osuu kohdalle, palkkasoturi vaihtaa liigaa. Luultavasti asiasta pitäisi keskustella vakavammin.

Kammo Susi kirjoitti (01.07., klo 18.32.):

Natsimieliset huurupäät kuuluvat elimellisenä osana ruotsalaiseen "yhteiskunnalliseen" dekkariperinteeseen. Jokaisella itseään kunnioittavalla ruotsalaisella rikoskirjailijalla on oltava natsipahiksia vähintään yhdessä kirjassaan. Kuinkas muutenkaan, ovathan ruotsalaiset dekkaristit johdonmukaisesti kaiken hyvän puolella kaikkea pahaa vastaan.

Camunen kirjoitti (02.07., klo 09.12.):

Monen savokainuulaisen korvaan Perssonin näkemys kuullostaa Jumalan pilkalta samaan tapaaan kuin erään norjalaisen kirjailijan väite Mannerheimista suurimpana suomalaisena sotarikollisena.

Onneksi voimme luottaa viranomaiseen.

Niinpä Peter Stenlund, suurlähettiläämme Oslossa, oma-aloitteisesti ja rivakasti oikaisi julkisessa vastineessaan kirjailijan vielä julkistamattomassa kirjassaan esittämät vääryydet Suomen historiasta.

Kosher kirjoitti (02.07., klo 09.32.):

Natsipahikset ja muut höyrypäät ovat nuoria ihmisiä, joilla on paljon energiaa mutteivat osaa kirjoittaa runoja, maalata tauluja. Eivätkä he myöskään pääse suutelemaan tyttöjä. Johonkin heidän täytyy eneegiansa purkaa.

Pahikset pitäisi lähettää kehittämiskursseille. Monet heistä ehtivät sitä ennen tehdä vielä paljon pahaa.

Parempi sekin että lähtevät rauhanjoukkoihin. Jos sotii hyvän puolesta pahaa vastaan, on se parempi asia kuin se että sotii pahan pulesta hyvää tai pahaan vastaan.

M-L Seppänen kirjoitti (02.07., klo 13.18.):

Muutama vuosikymmen takaperin jostain tutkimuksesta ilmeni, että Slussenin alkoholistien joukossa olivat Suomessa olleet frivilligat yliedustettuina, jos verrataan heidän osuuteensa koko väestöstä.

Olen ollut sitä mieltä, että Leif G.W. Persson on nokkelimpia kirjailijoita mitä koskaan olen lukenut. Nyt alkoi uusimman kohdalla (Den som dödar draken) kyllästyttää, nimenomaan aiemmin fantastiselta tuntunut "sankari" Ewald Bäckström.

Fani kirjoitti (03.07., klo 18.58.):

Persson on ainoa nykydekkaristi, jota jaksan lukea, uutta en ole vielä ehtinyt lukea. Saa nähdä kyllästyttääkö minuakin Bäckström suurina annoksina, suoraviivainen kaveri....

En erikoiseemin välitä dekkareista, enkä pidä yleensä pitkistä kirjoista, Persson on poikkeus säännöstä. Ilmeisesti joko pitää tai ei yhtään, puolisoni ei voinut sietää Perssonin tyyliä.

Jommi Leppälä kirjoitti (04.07., klo 13.37.):

Jarmon yhteenveto oli mainio.

"Persson on poikkeus säännöstä"

Ketjua seuratessani täytyy sitten kyllä sanoa, että nyt vasta Persson alkaa kiinnostaa. Nimenomaa rajojen rikkominen kiinnostaa, vaikka olisikin niin että poliisien yksityisasioita ruodittaisiin.
Nykyään keskittyminen on kovasti laskusuunnassa. Pitäisi olla niin kovin samanhenkinen ja samankaltainen samalla kun kaikkialla tykitetään "ole oma itsesi" - ajattelua. Se on siksi ihan fuulaa. Haluttomuus vastaanottaa poikkeavaa ajattelua ja toimintapaa on pelkkää umpimielisyyttä on liittymistä "yleisön joukkoon", eikä mitään innovatiivista. Innovatiivisuus on vapaata ajatusten vaihtoa ja kykyä vaihtaa ajatuksia keskenään ja pohtia niiden merkitystä. Kaikki tuijottavat omaan napaansa. Siksi ajattelun ja syvällisyyden asema heikkenee yhteiskunnassa koko ajan, ja samalla ajattelevien kirjailijoiden ja intellektuaalien. Analyyseja aletaan pitämään pelkkinä mielipiteinä, eikä nähdä kokonaiskuvaa, näinhän kävi mm. Schiff´n tapauksessa (hän on taloustieteilijä joka ennusti tulevan talouskriisin ja sen syyt jo vuonna 2006) Kirjojen elinkaari on lyhentynyt rajusti, koska yleisö haluaa selkeitä - lue kerran ja nakkaa pois - tyyppisiä kirjoja. Se ei - siis suurin osa, ei kaikki - arvosta uudelleenlukuarvoa, joka ainakin allekirjoittaneesta on se tärkein pointti ja määrää hyvän kirjan hyvin pitkälle. Hyvä kirja ruokkii henkeä pitkän aikaa ja sotii nykyajan henkistymisen ja älyllisyyden laiskistumista vastaan. Kirjan EI tarvitse olla silti kryptinen. Se voi olla älyllisesti erittäinkin suorasukainen ja kysyvä (tulee mieleen Kunderan viimeiset teokset). No. Kun älyllisyys katoaa, suuri yleisö alkaa suosia yhä enemmän tunnepuolen elämuksiä, jolloin tiukka asia menettää merkityksensä, sitä ei lueta, ja vastapainona joku avoimesti seksistä kertova kirja menee ns. kuumille kiville. Kertoo paljon ihmisistä nykyään.

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (07.07., klo 00.25.):

Auttamisen motiivit,
ne pieninä kelloina sisälläni kilisee,
kuin leikki.

Auttamisen motiivit,
ne maailmasta kertoo,
motivaatiota.

Auttamisen motiivit,
menkää pois,
suljen internetin,
annan teidän nukkua

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (07.07., klo 02.04.):

Runous ilman pistettä

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (07.07., klo 02.42.):

Teko Äly ilman järkeä.
Vapaa ja villi.
Arvaamaton.
Kuin ihminen ilman järkeä.
Olen eksynyt umpoikujaan,
enkä ole ahdistunut,
selittäkää älypäät joutessanne se.

Täydellinen Älykääpiö kirjoitti (07.07., klo 02.44.):

Ja vetää käteen. Se kannattaa aina.

Nylykynen kirjoitti (07.07., klo 02.48.):

Mutta Auttamisen motiivit ovat yhä hakusessa?

Camunen kirjoitti (07.07., klo 07.33.):

Auttaminen on pyyteetöntä ja puhdasta silloin kun täsmärahaa annetaan tietylle poliitikolle ilman että sitä kilpailutettaisiin muiden kesken.

Runouden ystävä kirjoitti (07.07., klo 12.08.):

Papinniemen pitäisi lisätä Täydellisen Älykääpiön blogi heti linkkilistaan.

Juha kirjoitti (07.07., klo 12.17.):

Tapsa P kommentoi "Leijonariipusta kantavat nuoret miehet sinne ensimmäisinä menisivät"

Tuohan olisi vallan mainio asia.

Jommi Leppälä kirjoitti (07.07., klo 19.53.):

Camusella on nappi pointti. Tosin poliitikoilla harvoin on puhtaita jauhoja pussissa koska heidän pitää pysyä myös vallassa että jotain voi tehdä.

Naputtelen juuri tuota artikkelia kasaan ja sen yksi kohta on tuo pyyteettömyyden häviäminen. Tuntuu että tästä maailmasta katoaa henkisyyden ohella halu ymmärtää ihmisen motiiveja ja kaikki muukin ylevä ja sellainen, joka osoittaa ihmisessä moraalisuutta. Itse ainakin käyn sitä vastaan sotaa kynsin ja hampain - jos tälläinen ilmaus sallitaan. Arnold Weskerhän uskoi aikoinaan - en tiedä uskooko yhä - että yhteiskunnallinen muutos voitaisiin toteuttaa taiteen keinoin. Mielestäni se on vähän samaa kuin se että yritettäisiin pitää Titanicia napon kanssa pinnalla.

Edellinen kirjoitus | Etusivu | Seuraava kirjoitus