http://parnasso.fi/ Parnasson päätoimittajan blogi en-us Nucleus CMS v3.22 © Weblog http://backend.userland.com/rss http://parnasso.fi/index.php?itemid=1134 Annoin radion Päivän peilille (lähetys tänään klo 17) haastattelun WSOY:stä.

Aiheesta on vaikea puhua analyyttisesti, koska en hahmota, minkälaiseen järkeilyyn Bulevardilla tehdyt ratkaisut perustuvat. WSOY:n toiminnassa ei toimi puhdas bisneslogiikka, eikä siinä voi myöskään nähdä mitään ideologista tai esteettistä linjaa. On vain kaaos, osittain itse aikaan saatu, ja siihen kaaokseen reagoidaan tavalla, joka vain lisää pelkoa ja epävarmuutta.

WSOY:n kriisi liittyy koko alaa koettelevaan kriisiin, mutta ei pelkästään siihen. Ei kirjojen julkaiseminen oikeasti ole sähkökirjojenkaan aikana niin epätoivoisen mahdoton bisnes, kuin jossain yläkerroksissa ilmeisesti luullaan.

Saa nähdä, kuinka moni kirjailija vielä lähtee WSOY:ltä pois. Sen tiedän, että läheskään kaikki eivät enää tunne ylpeyttä ja hyvää mieltä noista neljästä kirjaimesta.
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1134 Wed, 23 Jun 2010 13:18:59 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1133
Ne jakautuvat näin:

englanti 27
ranska 13
saksa 13
espanja 10
italia 6
ruotsi 6
venäjä 5
puola 4
norja 3
tanska 3
japani 2
kreikka 2
arabia 1
bengali 1
hepera 1
islanti 1
jiddiš 1
kiina 1
oksitaani 1
portugali 1
serbokroatia 1
suomi 1
tšekki 1
turkki 1
unkari 1

Samuel Beckett on laskettu pelkästään englanninkieliseksi, vaikka hän kirjoitti englanniksi ja ranskaksi. Venäjää ja englantia käyttänyt Brodksy on vain venäjässä. Frédéric Mistralin kieli oksitaani on pieni romaaninen kieli; tarkempia tietoja linkin takaa Wikipediassa.
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1133 Sun, 20 Jun 2010 14:03:21 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1132 José Saramago on kuollut. Haluaako joku muistella?
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1132 Fri, 18 Jun 2010 15:53:38 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1125 Isä
Jöns Carlsonin runo

Petoslista, kymmenen kärjessä
Rauha Kejosen näkökulma

Kustantajan tunnustuksia
Erkki Kiviniemen näkökulma

Myyräntyötä myrskyn silmässä
Pieni lukija Kaisa Neimala pakinoi

Kieli, tarina ja kirjailijan muut välineet
Jarkko Tontin essee

Olen huono yleisö muistilleni
Wisława Szymborskan runoja Martti Puukon suomentamina

Matka läpi Tyrksyjen
Suomentaja Titia Schuurmanin kolumni

Hellää hehkua, leppoisaa leikkisyyttä
Ville Hänninen esittelee kuvittaja Heikki Ahtialan

Seminaarinmäen satakielet
Karri Kokko avaa ovia Jyväskylän runouteen

Avaimet
Mari Kosken runoja

Kielitaito
Janne Saarikiven kielipakina

Yleisönosasto
Riikka Ala-Harjan ja Matti Hagelbergin sarjakuva

Ranskalainen ongelma
Aki-Petteri Lehtisen essee Albert Camus’sta

Kuuden pennin laulun salaisuus
Jukka Parkkisen essee englantilaisen lastenrunouden perinteestä

Arkiston helmistä kotikutoiseen huumoriin
Maria Säkö arvioi tulevia kuunnelmia

Kotomaamme valju kuva
Antti Selkokarin elokuvapalsta

Kirja-arvostelut]]> sisluettelot http://parnasso.fi/index.php?itemid=1125 Wed, 16 Jun 2010 11:00:00 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1130 Sofi Oksanen taitaa olla tämän blogin yleisin aihe, mutta minkäs sille voi, että hänen ympärillään tapahtuu koko ajan kiinnostavia asioita.

Nyt WSOY on sanonut Oksasen sopimuksen irti. En tiedä asiasta muuta kuin sen, mitä Hesari kertoo uutisessaan.

Merkillinen tilanne. En muista tämmöistä sattuneen ennen. Anna Baijars sanoo päätöksen olleen vaikea; ainakin siihen on helppo uskoa.

Lisäys klo 20.55
En usko, että Sofi olisi lähtenyt vaatimaan pelkästään itselleen niin järjettömän hyvää sopimusta, että kustantaja olisi päätynyt koko suhteen lopettamiseen. Oletan, että hän on esittänyt neuvotteluissa laajempaa joukkoa, kenties koko kirjailijakuntaa, koskevia ehtoja. Kustantaja ei ole halunnut suostua yleisiin parannuksiin, ja siitä umpikuja. Korostan, että tämä on puhdas arvaus, mutta ainakin se selittäisi tilannetta jotenkin järkeenkäyvällä tavalla.

Lisäys aamulla 16.6.
Tuttuun tapaan poistan, ehtiessäni, kommenteista pahimmat solvaukset ja älyttömyydet.
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1130 Tue, 15 Jun 2010 17:36:55 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1129 Myös elämässä tulee joskus tappioita ja joskus voittoja. Tasapelitkin ovat mahdollista.

Myös elämässä kansakunnat ottavat mittaa toisistaan.

Myös elämässä saattaa rangaistuspotku mennä ohi tai nilkka tulla kipeäksi.

Myös elämässä on joskus epäreilua ja joskus paitsio.

Myös elämässä ponnistellaan toisinaan yhdessä.

Kun katsomme jalkapalloa, katsomme itseämme. Päällä mustaa ja valkoista nahkaa, sisus täynnä ilmaa.
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1129 Fri, 11 Jun 2010 12:27:12 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1128 Päivänä muutamana kirjoitin Mary Shelleyn Frankensteinista ja siitä, että tämä 1800-luvun romaani antaisi eväitä 2000-luvun ydinvoima- ja geenitekniikkakeskusteluun. Sain äkäistä palautetta: ei se mitään eväitä anna, vaan tieteen vastaisia asenteita.

Olen siitä pitäen miettinyt kaunokirjallisuuden ja faktatiedon välisiä suhteita. Miten pitäisi suhtautua vaikkapa historiallisen romaanin tarjoilemiin tosiseikkoihin? Kaiketi varsin kriittisesti. Romaanikirjailijan keskeinen työkaluhan on mielikuvitus, eikä hänellä ole mitään velvoitetta pysytellä faktoissa.

Joillakin kriitikoilla on tapana kirjoittaa, että romaani "paljastaa" tai "osoittaa" tai "todistaa" jotain. Noin ei oikeastaan pitäisi kirjoittaa, jos puhutaan faktoista. Tieteellinen tutkimus paljastaa, osoittaa tai todistaa, kertomakirjallisuus vain kertoo.

Eihän sille mitään voi, että kun lukee vaikkapa Viron lähihistoriaan tai 30-vuotiseen sotaan sijoittuvaa romaania, tulee lukeneeksi myös sillä mielellä, että oppii jotain tapahtumain todellisesta kulusta. Mutta yhtä hyvin kirjailija voi erehtyä tai panna omiaan. Täydellä oikeudella.

Mitä sitten opimme kirjallisuudesta?

Opimme asioita kielestä ja kerronnasta. Ajattelusta ja asenteista. Opimme asettumaan muiden nahkoihin, ymmärtämään että maailman asioihin on erilaisia näkökulmia. Alamme sietää. Tajuamme itsemme.
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1128 Thu, 10 Jun 2010 18:30:34 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1127 Kuvastaako tämän blogin kommenttiosasto jollain tavoin suomalaista kirjallisuuskeskustelua yleisemminkin?

Kuvasti tai ei, voidaan edellisen merkinnän kommenttien perusteella todeta, että kolmesta Finlandia-palkinnosta meitä kiinnostaa vain romaani-Finlandia. Tieto- ja lastenkirjallisuuden palkinnoilla ei ole väliä. Tämähän tiedettiin toki ennestään.

Ja tämä romaani-Finalndiasta keskusteleminen on sitä, että otetaan tikun nokkaan julkisuudesta tutuin palkintoon liittyvä henkilö ja kerrotaan omista ennakkoluuloista, jotka liittyvät ko. henkilön mahdollisiin ennakkoluuloihin. Tässäkään ei liene suurempaa yllätystä.
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1127 Wed, 9 Jun 2010 16:48:54 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1126 Tiedotetaan näin:

"Kultturitoimittaja Minna Joenniemi päättää, kuka saa ensi joulukuussa jaettavan kirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Suomen Kirjasäätiö on nimittänyt myös lautakunnan, joka valitsee enintään kuusi romaania palkintoehdokkaaksi. Valintalautakunnan puheenjohtaja on filosofian kandidaatti Marianne Bargum ja jäsenet suomen kielen tutkija, tietokirjailija Lari Kotilainen ja viestintäkonsultti Kirsi Piha."

"Finlandia Junior –palkinnon saajan valitsee ensi syksynä näyttelijä, kirjailija/kolumnisti Hannu-Pekka Björkman. Ehdokaskirjat valitsevaan lautakuntaan on nimitetty puheenjohtajaksi Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin toiminnanjohtaja, FL Maria Ihonen ja jäseniksi keramiikkataiteilija Heini Riitahuhta ja kirjakauppias Iida Simes."

"Tieto-Finlandia-palkinnon saajasta päättää Suomen Pankin johtokunnan jäsen, tohtori Sinikka Salo. Enintään kuusi palkintoehdokasta valitsevaan palkintolautakuntaan on nimitetty puheenjohtajaksi Kirjakauppaliiton kunniapuheenjohtaja Stig-Björn Nyberg ja jäseniksi toimittaja, VTM Anna Paljakka ja Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja, FT Jarmo Saarti."
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1126 Mon, 7 Jun 2010 13:32:31 +0300 http://parnasso.fi/index.php?itemid=1124 Olin laitosten puolustaja. Näpit irti orkestereista, museoista ja valtionosuuksista, ajattelin. Älkää koskeko Kansallisoopperaan, ajattelin. Sitten luin Antti Järven ja Tommi Laition pamfletin Saa koskea. Silmäni avautuivat.

Ymmärsin katsoa lähelle. Tutuista taiteilijoista puolet työskentelee laitoksissa kuukausipalkalla, toinen puoli kerjää murusia pätkäprojekteissa. Molemmat ryhmät ovat yhtä lahjakkaita ja yhtä intohimoisia, molemmilla olisi yhtä paljon annettavaa. Miksi pitäisi taistella sen puolesta, että samaan kykenevien taiteilijoiden välinen eriarvoisuus pysyisi voimassa?

Olemassa olevien rakenteiden raivokas puolustaminen ei itse asiassa lähde halusta puolustaa kulttuurin hyvinvointia. Se lähtee pelosta.

Pelottaa, että kulttuurin rakenteiden purkaminen johtaa myös kulttuurin rahoituksen ja arvostuksen murenemiseen. Tai sitten, vielä raadolisemmin, puolustajaa pelottaa että hän ja hänen kaverinsa menettävät asemansa.

Saa koskea on hyvä pamfletti, raikkaasti ja rakkaudella kirjoitettu. Se ei ole vihainen tai sarkastinen, vaan se etsii ihan tosissaan tapoja tehdä asiat toisin, yhteisöllisemmin, luovemmin, rennommin. En ole kirjoittajien kanssa kaikesta samaa mieltä, mutta miksi pitäisikään, keskustelu loppuisi siihen. Tästä se vasta alkaa.

Tämä on Parnasson 3/2010 pääkirjoitus.
Lehti ilmestyy 17. kesäkuuta.
]]> merkinnat http://parnasso.fi/index.php?itemid=1124 Fri, 4 Jun 2010 13:02:30 +0300